Alkusyksyn kuulumisia

Olen nyt saanut kuukauden tehdä töitä ILOmen tiloissa aivan ihanan inspiroivassa ilmapiirissä. Tuntuu, kuin olisin ollut aina osa porukkaa. Hoitohuoneeni on edelleen pieni ja suloinen, turvan pesä. Tämä vuosi ja mennyt kesä on tuonut paljon sellaista eteen elämässä, mihin en ole voinut vaikuttaa muuten kuin omalla suhtautumisellani, hyväksyvällä asenteella. Olen pyrkinyt pysähtymään yhä enemmän, meditoimaan ja kuulostelemaan onko väsymys sellaista, että kaipaan lepoa vai sellaista, että olisi hyvä lähteä liikkeelle.

Kovasti tekisi mieli tehdä enemmän, luoda taas jotain tai ottaa vanhaa mukaan taas. Aloittaisinko taas etänä hetket kehon ja mielen parhaaksi? Ehkä joku ryhmä ILOmen tiloissa? Neuromoves- tunnit? Mitä se olisi. Sitten istun hetken ja tulee varmuus, ettei juuri nyt. Nyt on aika antaa itselleni. Pysähtyä oman elämän kanssa. Antaa itselleni sitä mitä tarvitsen. Keskittyä asiakaskohtaamisiin hoitohuoneellani. Ja olenkin saanut hoitaa monia uusia asiakkaita. Kiitos, kun olette tulleet ja kiitos kun kerrotte palveluistani eteenpäin. Se merkitsee valtavan paljon.

On myös varmuus, että kun aika on oikea, jotain syntyy taas. Ehkä piankin. Toivottavasti olet mukana.

Elämän sävyissä ihmetellen, kauniisiin hetkiin pysähtyen. Muistetaan rakkaus.