Oman elämäni suunta alkoi vahvasti muuttua vuonna 2010, kun hyvä ystäväni sairastui ALSiin ja havahduin todella elämän rajallisuuteen. Miten itse haluaisin loppuelämäni käyttää? Mitä jos huomista ei tulisikaan?

Pohtiessani elämän ainutlaatuisuutta päätin lähteä palkkatyöstä loppuvuodesta 2011 ja hyppäsin tuntemattomaan. Opiskelin hierojaksi, perustin yrityksen ja rakastin ensihetkestä uutta elämääni ja työtäni. Haasteineenkin.

Vuonna 2017 elämäni muuttui jälleen isosti. Avioero lasteni isästä pakotti jälleen pohtimaan elämäni suuntaa. Oliko jotain mitä lykkäsin oikeaa hetkeä varten? Olinko onnellinen? Päätin toteuttaa jo vuosia kyteneen haaveen opiskella osteopaatiksi. Aloittaessani opinnot vuonna 2018 en osannut lainkaan aavistaa mitä kaikkea seuraavat vuodet toisivat tullessaan. Hyvä niin, ehkä en olisi uskaltanut, jos olisin tiennyt. Samalla kun opin koko ajan lisää kehosta, mielestä, tutustuin itseeni uudestaan, aikuisena 4kymppisenä naisena. Opin ymmärtämään erityisherkkyyttäni, johon jonkin tovin nojasinkin, ehkä turhankin vahvasti. Tein myös lopputyöni aiheesta “Erityisherkän matka kehoon ja mieleen osteopatian avulla.” Olen ylpeä työstäni vaikka elämä on toki tuonut monenlaista näkökulmaa lisää ja jatko-osalle voisi olla paikka. En enää määrittele itseäni erityisherkäksi, herkäksi kyllä ja tunnen sen olevan suuri voimavara minulle. Uskaltaa tuntea elämän kaikki sävyt, kulkea rinnalla elämän kaikissa sävyissä.