Uusi tuulia ehkä jopa myrskyn puhdistamaa
Kiitos, kun luet tätä kirjoitusta. Pidän kirjoittamisesta ja se on minulle eräänlainen terapiakeino. Kirjoittelen ajatuksiani Instagramissa ja toisinaan asiakkailleni muutenkin. Joskus muistan postata tänne blogiosioonkin jotain. Jospa jatkossa kirjoittaisin vähän enemmänkin tänne, elämän sävyistä, ihmisyydestä, havainnoistani tällä ihmeellisellä matkalla nimeltä elämä.
Vuoden alku toi elämääni vahvasti läsnäolon voimaa. Elämään tuotiin sävyjä, joita oli hetkittäin hyvin hankala sietää mm. rakkaan vakava sairaus ja ennen kaikkea se epätietoisuus ennen hoitopolun helpottavia päätöksiä. Kasvojen eteen annettiin tarkasteltavaksi kaikki se, olinko oppinut elämästä mitään. Osaanko luottaa, kun sitä todella kysytään. Pystynkö hyväksymään senkin, ettei elämän isoimpiin kysymyksiin minulla ole mitään kontrollia. Voin ottaa vastuun kaikesta siitä mihin voin vaikuttaa ja sitten on suurempi kuva, minkä aallolle voin vain antautua. Ja kun antaudun, aina helpottaa. Silloinkin kun tiedän, että kipua on tiedossa.
Olen uudelleen ja uudelleen opetellut elämään tässä hetkessä. Liikaa murehtimatta tulevaa. Sitä, riittääkö töitä ensi kuussakin. Sitä, saanko pitää rakkaimmat luonani kuinka pitkään. Tai kuinka pitkä aika minulla itselläni on tässä kehossa kuljettavana. Ajattelen, että yksi tärkeimpiä asioita, mitä voimme elämässä oppia, on oppia kuolemaan. Sitä kohti meistä jokainen menee ja sitä vastaan on kenenkään turha pyristellä, uhriutua tai yrittää väistää kipua.
Jos kiinalaiset sanovat, että meneillään on tulihevosen vuosi, pidä harjasta kiinni, niin alkuvuosi oli silti jokseenkin hämmentynyttä paikallaan oloa. Ymmärsin kuitenkin pikkuhiljaa, että tein harppauksia tietoisuudessa, ymmärryksessä, elämän tärkeiden asioiden sisäistämisessä. Ja kun aika oli oikea, alkoi myös tapahtua vauhdilla.
Nyt teen muuttoa, riisun taas elämää. Käyn läpi muistoja, päästän irti viimeistä kertaa kodista, mikä on ollut iso osa aikuista elämääni. Muutimme tähän, kun nuorempi lapsemme oli vajaa vuoden ikäinen. 9 vuotta sitten muutin pois lasten kanssa ja asuimme muutamassakin kodissa ennen kuin nelisen vuotta sitten päädyimme tänne takaisin. Miltei kaksi vuotta olen tehnyt myös töitä kotona. Olen kokenut täällä elämäni onnellisimpia hetkiä ja myös suurinta tyhjyyttä. Nyt on aika kiittää ja astua uuteen.
Nuorempi lapsikin jo ehti täysi-ikäiseksi keväällä ja se oli tavallaan ollut minulle jokin etappi. Sitten on aika uuden. On riisuttu kerroksia ja riisutaan edelleen. Mutta kaikki tapahtuu silti jotenkin yllättäen. Tulihevosen vauhdilla.
Vuosi sitten lähetin universumille toiveen ihanasta työyhteisöstä ja nyt sekin tulee ajankohtaiseksi, kun pääsen ihanaan ILOme:n porukkaan aivan lähelle nykyistä työhuonettani elokuun alusta
Elämän, kuoleman, elämänlaadun, arvojen pohtimisen äärellä on tullut selväksi, että haluan viettää enemmän aikaa rakkauden kanssa. Ja tässä kohtaa meidän polkua sen tulee olla minä, joka kuljen enemmän Oulussa. Siksi olenkin lähettänyt universumille pyynnön, että juuri sopivanlainen hoitohuone tulisi eteeni Oulusta, epäsäännöllisen säännölliseen vuokraamiseen. Tiedän, että kaikki tapahtuu, jumalallisella aikataululla.
Minulla on paljon ideoita, innostusta, inspiroidun niin monesta. Ja nyt kun ympärilläni on yhtäkkiä niin monia ihmisiä jakamassa kaikkea inspiraatiota, ideoita, elämää, tuntuu, että mahdollisuudet ovat rajattomat.
En uskalla vielä sanoa, mikä kaikki tulee lopulta toteutumaan mutta mielessä on ainakin:
Podcast kuolemasta
Jatko-osat Eroteemaiseen podcastiimme Eron jälkeen-kohti uutta ystäväni yrittäjäkollegan Katin kanssa. Ehkä vielä saamme retriitinkin toteutumaan.
NeuroMoves™ – ryhmätunnit
Ihmisten tarinoiden kirjoittaminen kansiin
PopUp- saunaa ja hoitoja kehon ja mielen parhaaksi saunassa
Kukkaniityllä kesätöitä ja unelmia kukkien kanssa kuiskien.
Yhteistöitä ja yhteen tulemista. Elämän kaikkien sävyjen jakamista turvallisessa tilassa yhdessä ihmisyyttä pohtien.
Mutta kesä saa nyt olla juuri kuten on. Kaikki saa laskeutua minuun. Otan tilaa muutolle ja muutokselle. Tunnen haikeuden ja ilon lasten kasvaessa aikuisuuteen. Nautin rakkaudesta, rakastettuna olemisesta. Kaiken keskellä en voisi olla kiitollisempi saadessani elää, tuntea ja kokea.
Muistan myös, että osteopatia on minulle kotiinpaluuta. Paluuta itseeni, kehooni. Kehon ja mielen yhteyttä. Siitä on hyvä rakentaa kaikkea muutakin mutta aina palata perustuksen äärelle. Hoidan teitä koko kesän ajan, siellä täällä levähdyshetkiäkin ottaen.
Olet lempeydellä tervetullut kesä-heinäkuussa kotihoitolaani ja elokuun alusta aivan lähelle ILOme:n tiloihin.
Lempeyttä ja läsnäoloa kehon ja mielen parhaaksi 💚 Salla